Kirjoitin näköjään loisteliaat arvosanat!
Äidinkieli E
Matematiikka E (MITÄHELV)
Terveystieto E
Englanti M
Biologia M
E:n paperit ♥ Oi onnellista kun ohi on.
Mikäli olet joskus roolipelannut tai kirjoittanut novelleja, olet todennäköisesti oppinut välttelemään Mary Sueta ja Gary Stuta, tuota täydellisyyden kruunaamatonta kuningasparia. Se on hieno asia ja sinun tulee olla ylpeä siitä.
Mikäli et ole oppinut syystä tai toisesta tai mikäli et edes tiedä mitä nämä nimet symboloivat ja miksi niille nyrpistetään nenää, jatka lukemista.
Mary Sue tarkoittaa tarinan tai roolipelin täydellistä kulta(tai puna- tai musta-)kutrista, kaunista, kilttiä/rohkeaa/veistoksellista/ystävällistä/kaikkitaitoista/viisasta/pidettyä hahmoa – ja usein hahmo on kaikkea tätä kerralla. Hän ei ole koskaan vihainen tai hänelle ei voi suuttua, sillä hän on niin ihana. Hän on todella kaunis joka päivä ja hänen hiuksensa laskeutuvat aina kiharoina selälle ja niissä kimaltaa aurinko. Hänen nenänsä on suora/pieni/söpö ja hänen silmänsä ovat suuret/pitkäripsiset/kirkkaat/kauniinmuotoiset. Hän suunsa on aina kauniisti hymynkaarella ja hänen huulensa ovat paksut ja punaiset, ja niiden välistä tippuu solkenaan hunajasanoja sokerisella äänellä.
Gary Stu on Mary Suen miespuolinen verrokki. Gary Stulla on yleensä ilmavat hiukset, näkyvät vatsalihakset/rintalihakset/selkälihakset/kaikki lihakset, hänellä on hyvä tyylitaju ja hän osaa soittaa kitaraa/tehdä jotain muuta ylimaallisen hyvin ja kaikki pitävät hänestä. Hän on komea ja kaikki naiset haluavat olla hänen kanssaan. Hän on hyvä sängyssä ja loistava suutelija. Muut miehet ovat kateellisia hänelle ja hänen hiuksensa ovat aina hyvin. Hän ei myöskään koskaan suutu Mary Suen tavoin, ja hän voittaa aina kaikki vastaantulevat esteet ja vaikeudet (tai sitten niitä vaikeuksia ei tule eteen ollenkaan, koska ne pelästyvät Gary Stun täydellisyyttä).
Tiivistetysti sanoen tämä kaksikko symboloi siis jokaisen tarinan/roolipelin täydelliseksi luotua hahmoa, jumalallista ilmentymää, jolla ei ole mitään vikoja tai puutteita ja joita kaikki paitsi lukijat rakastavat.
Miksi me sitten nyrpistämme nenäämme näille enkeleille? Miksi emme vain ole iloisia siitä, että tarinan Luoja on luonut jotain niin ylimaallisen kaunista ja taitavaa ja rohkeaa? Miksi roolipelissä ei muka saisi olla pelkkiä kauniita ihmisiä?
Tarinaa on jäätävän tylsä lukea jos päähenkilönä on Mary Sue. Hän ei koskaan epäonnistu eikä hänellä ole huonoja hiuspäiviä. Vaikka sinä kirjoittajana haluaisit olla sellainen kuin päähenkilösi on, se ei tarkoita sitä, että lukijasi haluaisivat lukea täydellisestä tytöstä tai pojasta.
Roolipelatessa pätevät samat säännöt. Luot hahmon ottaaksesi hänen roolinsa, totta, mutta tarkoittaako se sitä, että sinun on tehtävä sellainen enkeli jollainen itse toivoisit olevasi? Sellainen, joka astuu sisään sateesta ja hänen hiuksissaan kimaltelevat sadepisarat kauniisti kuin kukkien kaste sen sijaan, että hänen tukkansa lätsähtelisi lätimärkänä hänen märälle otsalleen kuin muilla ihmisillä, jotka tulevat samasta kaatosateesta?
Haluatko todella pelata sellaisella hahmolla, jota mitkään pahat kielet eivät loukkaa ja joille hän vain nauraa helisevää nauruaan ja tarttuu ehkä kitaraansa (joka on myös täydellinen Stratovarius koska hänen isänsä on rikas tai hahmolla on täydellinen, hyväpalkkainen työ tai hän on kuuluisa)? Onko sinusta hauskaa ja viihdyttävää lukea hahmosta jonka silmät tuikkivat yön tähtien tavoin ja hukuttavat suloiseen katseeseensa jokaisen joka niihin silmiin tuijottaa?
Todennäköisesti et, sillä se on kuolettavan tylsää. Silti nämä kaksi ilmestyvät aina uudessa olomuodossa erilaisille foorumeille uusiin tarinoihin sellaisten kirjoittajien kynästä, jotka eivät ole ihan vielä ymmärtäneet miksi täydelliset ihmiset eivät ole kiinnostavia.
Kirjoitatko sinä täydellisistä ihmisistä? Roolipelaatko sinä enkeleillä?
Miksi?
Minun on pitänyt lukea pääsykokeisiin viime aikoina. Olen kuitenkin ollut laiska ja saamaton lihapulla joten en ole sitä tehnyt. Nyt pääsykokeisiin on alle kuukausi ja hätä kyllä on kädessä, mutta siltikään en saa tartuttua siihen pääsykoemateriaaliin joka tuossa parin metrin päässä lojuu ja kerää pölyä (ja astioita).
Tästä johtuen ajattelin, että nyt olisi hyvä sauma kirjoittaa jälleen asioista, jotka ovat väärin tässä maailmassa. Jätän nyt MTVn teiniraskausohjelmat, oranssin kasvomeikin, Snookin, muotiblogit (lempiaiheeni) sekä ihmisten yleisen tyhmyyden käsittelemättä (sillä vaikka kuinka valistaisin nuoria ja aikuisia yleissivistyksestä, siitä ei olisi mitään hyötyä, sillä sellaiset ingorantit ihmiset eivät lue tällaista blogia), ja keskityn johonkin paljon suurempaan asiaan: blogien nimeämiseen.
Blogin nimi peilaa usein blogin sisältöä. Blogin nimi saattaa myös olla lyhyt ja ytimekäs (kuten omassa tapauksessani nimimerkkini), tai se saattaa olla hieman pidempi, ehkä laulun sanoista otettu muutaman sanan mittainen pätkä, tai sitten ihan vain itsekeksimä sanayhdistelmä, joka saattaa jollain tavoin kuvata sitä, mitä sennimisen linkin takaa löytyy.
Mitä löytyisi linkin jennAgrauhh tai glitterwhor3 takaa?
Ehkä tekstiä j0554 k1rj0173744n numeroilla? Ehkä sellaisia kuvia, joissa naama ei enää riitä, ja varmistetaan että maitotykit pääsevät mukaan? Ehkä angstisia vuodatuksia siitä, kuinka kahden tunnin mittainen seurustelusuhde päättyi kyyneliin kun Jani 10 vee jätti Jenna 11 veen heittämällä sitä kumilla päähän biologian tunnilla? Ehkä jopa sellaisia hirvityksiä kuten päiväkirja kaksitoistakesäisen prostituoidunalun sänkykokemuksista, joista seurasikin mukula? Vai ehkä kerrankin nimensä mukaisesti glitterissä kieritelty teinihoro?
Joka tapauksessa mahdollisuudet sisällön tasoa ajatellen ovat niin karmaisevat, etten vastaavanlaisia linkkejä avaa ikinä. Miksi kukaan haluaisi nimetä bloginsa jennAgrauhhiksi? Toki se saattaa kertoa että kirjoittajan nimi on Jenna mutta silti. Point being.
Otan kerrankin huomioon lukijani, eli sinut ja sinut.
Miten itse nimesit blogisi? Miten päädyit nimeen: keksitkö sen itse, kuulitko inspiroivan biisin vai olitko tylsä kuten minä ja nimesit sen nimimerkilläsi? Ei vain, nick-blogs rock.
